Can't U Sing CE


© Narien Vapaat

KutsumanimiKanna KasvattajaDaniel Aurel, Saksa (evm)
Rotu, skpholsteininhevonen, tamma OmistajaVarpu, VRL-14111
Syntymäaika21. toukokuuta 2008, 18-vuotias RekisterinumeroVH06-044-1660
Väri, merkitTummanruunikko PainotuslajiKoulupainotus
Säkäkorkeus165cm KoulutustasoIntermediate II, 90cm

Historiaa

Kanna saapui monta vuotta sitten edelliselle omistajalleen Zurückiin, ja siitä lähtien sen kanssa on taivallettu pitkää ja kivistä polkua. Tammaa on jouduttu uudelleenkouluttamaan ja valmentamaan kerta toisensa jälkeen ja välillä Kannaa on luultu vain surkeaksi hevoseksi, vaikkakin takana piili mahtava ratsu. Onneksi tamman kanssa ei luovutettu ja satojen, tuhansien harjoitustuntien jälkeen sen kanssa löytyi yhteinen sävel. Kanna ei olekaan ilkeä hevonen, vaan kovin tunteellinen! Se on vaatinut enemmän aikaa uusiin asioihin totutellakseen kuin suurin osa muista ratsuista.

Löysin myynti-ilmoituksen tästä tammasta, joka oli jo kilpaillut pitkän uran entisellä kotitallillaan. Se oli saattanut maailmaan yhden varsan ja vietti leppoisia eläkepäiviään kuitenkin hieman toimettomana. Myyjä halusi tarjota tammalle hieman parempaa kotia, jossa sen kanssa vielä mahdollisesti tehtäisiin jotain. Myytävät hevoset oli kärrätty Suomeen, joten Saksaan asti ei tarvinnut lähteä katsastamaan hevosia. Can't U Sing CE:n liikkeissä oli vieläkin jotain lennokkuutta, tamman korkeasta iästä huolimatta ja sen luonnekin osui nappiin. Omistuksessani oli jopa sopiva ori tälle tammalle eli päätin jättää siitä tarjousta. Hyvät ruusukerivitkin oli tammalla plakkarissa, joten kouluratsastuksen laatuarvostelua voidaan pitää mahdollisena.

Luonnekuvaus

Kanna on nykyään kiltti eläkeläismamma, joka nauttii rauhallisista harjailuhetkistä. Se jaksaa seisoskella vaikka kuinka pitkään hoidettavana, toisin kuin nuorempana, jolloin pelkkä harjaaminenkin laukaisi sen stressitilan ja sai sen temppuilemaan. Nykyään satulointikin on Kannalle ihan OK, eikä se edes pullistele satulavyötä kiristettäessä. Kuolaimet se poimii itse hoitajan kädeltä. Myös erikoisemmat hoitotoimenpiteet, kuten kengittäminen ja hampaiden raspaaminen sujuvat ongelmitta.

Vanhuuttaan Kanna on ratsuna melko laiskanpulskea, vaikka nuorempana se oli oikea unelmien kouluratsu. Siinä missä se silloin kulki ryhdikkäästi ja halukkaasti vaikeimmissakin kouluratsastusliikkeissä, se pitää nykyään enemmän rennosta maastoilusta. Tämä hepo on aina ollut hieman arka maastoratsu yksinään, mutta seurassa se menestyy paljon paremmin. Esteitä Kanna ei ole edes nuorena osannut kunnolla hypätä, vaan sen meno on ollut töksähtelevää ja se on temppuillut kaikkensa, ettei joutuisi hyppäämään. Nykyään Kannalla ei enää yritetä hypätä.

Kisoissa käydessään Kanna poti nuorena vaikeaa kisajännitystä. Tämä saatiin kuitenkin vuosien harjoittelulla melko hyvin kuriin ja tamma pystyi lopulta keskittymään tyydyttävästi kilpasuoritukseensa. Se ei ole kuitenkaan ikinä pystynyt suorittamaan GP-ratoja kilpailuissa, vaikka kotona ne onnistuivat, joten sen virallinen koulutustaso on jätetty matalammaksi.

Nykyään Kanna on eläkeläisrouva ja siitostamma, ja varsansa se onkin hoitanut aina hellästi ja huolellisesti. Suurin osa Kannan ajasta kuluu haassa ja laitumella, ja niissä se tulee toimeen melkein kaikkien tammojen ja ruunien kanssa. Se ei ole laumanjohtajasielu, mutta ei mikään pahnanpohjimmainenkaan.

img      img     

Sukuselvitys

i. Blowbow's So Good So Cruel
holstein, 170cm
ii. High Fiv'
iii. Highflyer
iie. 5th Princess
ie. Blobow's Ten Seconds To Love iei. Secret Lover
iee. It's 50-60
e. Walk Alone CE
holstein, 161cm
ei. Piece Of Wild Side eii. Wild Side
eie. Piece Of True Love
ee. My December CE eei. Selfish King
eee. Feelings CE

Blowbow's So Good So Cruel oli taitava kouluratsu, joka teki hienon uran GP-tasoisilla radoilla omistajansa Daniel Aurelin kanssa. Ori oli luonteeltaan miellyttävä ja virkeä ja ratsuna se oli herkkä. Tämä ruunikko 170cm korkea ori kuoli 23-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.

High Fiv' oli 171cm korkea ruunikko holsteinori, jonka omistivat Frans ja Stephanie Aurel. Koska isäntä oli kouluratsastaja, kilpaili hän orillaan Int.I-tasoisissa luokissa. Hevonen osoitti kuitenkin osaamista myös esteillä, joten emäntä kilpaili sillä 120-senttisissä luokissa. High Fiv' lopetettiin jalkavamman vuoksi 18-vuotiaana. Huhujen mukaan se oli erittäin nöyrä ori ja reipas ratsu.
168cm korkea Highflyer oli komea musta ori ja toimi harrastehevosena koko pitkän ikänsä. Satunnaisesti ori kilpaili esteratsastuksessa. Se oli luonteeltaan kiltti, mutta kovin herkkä ratsu. Highflyer kuoli 32-vuotiaana rauhallisesti vanhuuteen.
5th Princess eli "Sessi" oli vaalea ruunikko holsteintamma ja 175cm korkea massiivinen jättiläinen. Sen omistaja piti sitä harrasteratsuna, vaikka sillä olisi ollut hyvän suvun takia mahdollisuus toimia aktiivisesti siitostammana, ja luonteen ja askelien puolesta taipumuksia kouluratsuksikin. Sessi sai yhden varsan elämänsä aikana, ja varsa myytiin emänsä alta Aurelien siittolaan. Sessi lopetettiin 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Blobow's Ten Seconds To Love oli säästeliäästi GP-radoilla kilpailtu tummanrautias holsteintamma, jonka säkäkorkeus oli 167cm. Tamma kilpaili suurimman osan elämästään Ranskassa, mutta palasi siitostammaksi kotimaahansa Saksaan Daniel ja Frans Aurelin ostaessa sen siitostammaksi. "Lotta" sai elämänsä aikana neljä orivarsaa ja kaksi tammavarsaa.
Secret Lover kilpaili pitkän uran kouluratsuna ja ehti hypätä muutaman estekisankin melko menestyksekkäästi. Omistaja olisi tahtonut ratsusta siitosorin sen eläköidyttyä, mutta luonteikas Secret Lover ei kiinnostanut tammanomistajia ja sillä astutettiin vain kaksi tammaa. Ori jouduttiin lopettamaan 17-vuotiaana, kun sen etujalkaan tuli paha luunmurtuma. Secret Lover oli 168cm korkea raudikko.
It's 50-70 oli rautias, 165cm korkea holstein. Se kilpaili menestyksekkäästi mutta vähäisesti vaA-tasoista kouluratsastusta ennen jäämistään siitostammaksi. Tämä kiltti ja rauhallinen tamma astutettiin menestyneillä oreilla yhteensä kuusi kertaa. Sen varsoista kolme oli oreja ja kolme tammoja.

Walk Alone CE oli 161cm korkea mustanruunikko holsteintamma ja arvostettu jalostushevonen. Se synnytti itse viisi varsaa, joista kolme oli oriita. Lisäksi sen munasoluja siirrettiin sijaistammoihin niin, että "Allulla" on yhteensä melkein kolmekymmentä varsaa. Tamma itse ei ole koskaan toiminut kilparatsuna, mutta näyttelyissä se oli huippumenestyjä ja sen sukutaulu on korea. Tamma jouduttiin lopettamaan 25-vuotiaana, kun sen voimat eivät riittäneet keväisestä tautikierteestä parantumiseen.

Piece Of Wild Side oli huippumenestynyt GP-tason kouluholstein, jonka arvonimi- ja palkintolitannia on huikea. Ratsu kilpaili urallaan niin Saksassa, Ranskassa kuin Itävallassakin, mutta pääasiallisesti se asui virtuaalisessa Inzellissä näin nostaen Zurückinkin kotikaupungin maailmankartalle. Luonteeltaan tämä 158-senttinen musta ori oli pippurinen, mutta yhtä kovapäisen ratsastajan kanssa yhteisen sävelen löydettyään se oli huikean taitava ratsu.
Wild Side kilpaili koulu- ja kenttäratsastuksessa hyvällä menestyksellä. Koska se oli kiistatta taitava ratsu, siitä tuli siitosori ja sillä on lähes kahdeksankymmentä varsaa. Menestynein lienee Piece Of Wild Side. Tämä kiltti 159cm korkea ruunikko eli pitkän elämän ja menehtyi lopulta rauhallisesti omalle laitumelleen 35-vuotiaana.
Piece Of True Love oli hienosukuinen ja jalorakenteinen siitostamma, joka sai viisi hienoa, menestynyttä varsaa. Tamma oli 158cm korkea mustanruunikko, jolla oli komeat korkeat sukat neljässä jalassaan ja tähti päässään. Luonteeltaan hevonen oli kiltti ja ystävällinen.

My December CE oli samettisen musta 169cm korkea ruunikko holsteintamma, joka menestyi hienosti näyttelyissä. Se periytti hyvää rakennettaan varsoilleen samoin kuin kilttiä luonnettaan, minkä johdosta siitä tuli suosittu siitostamma. Hevosella on yhteensä kuusi tarkoin suunniteltua varsaa. My December kuoli eläkekodissaan 30-vuotiaana.
Selfish King eli "King" oli punarautias 174cm korkea komistus, jolla oli taitoa kouluratsuna mutta liikaa luonnetta hoitohevosena. Kingin käytös kävi sen vanhetessa aina vain mahdottomammaksi, joten ori päätettiin lopettaa jo 19-vuotiaana, kun se oli saanut kaksi varsaa. Ruumiinavauksessa Kingiltä löytyi aivokasvain.
Feelings CE oli sympaattinen 166-senttinen ruunikko holsteintamma, jolla kisattiin jonkin verran vaA-tasoisia kouluratsastusluokkia. Sillä olisi ollut kapasiteettia vaikeampiinkin luokkiin ja se oli monia huippuruunia paljon taitavampi ja miellyttämishaluisempi. Sen omistajalla ei ollut kuitenkaan kiinnostusta lähteä kansainvälisille radoille. Tammalla teetettiin pari varsaa, joista molemmat olivat tammoja. Feelings CE menehtyi synnyttäessään toista varsaansa 15-vuotiaana.

tamma Can't U Fly RR
s. 00.00.0000
i. Das Alte Leid

ori/tamma Varsan nimi
s. 00.00.0000
i./e. Hevosen nimi

ori/tamma Varsan nimi
s. 00.00.0000
i./e. Hevosen nimi

Kilpailukalenteri

12.03.-09 Joushou Gaidou KRJ/VaA 3/30
27.03.-09 Zurück KRJ/Int.I 4/41
01.06.-09 Realton KRJ/Int.II 5/26
10.06.-09 Rustler KRJ/Int.II 5/40
25.06.-09 Zurück KRJ/Int.II 4/40
26.06.-09 Zurück KRJ/Int.II 6/40
29.06.-09 Zurück KRJ/Int.II 4/40
10.09.-10 Zurück KRJ/Int. II 2/30
11.09.-10 Zurück KRJ/Int. II 4/30
15.10.-10 Evergrey KRJ/Int. I, KRJ-Cup 4/229
21.10.-10 Zurück KRJ/Int. II 1/16
13.07.-11 Zurück Koulu/Int. II 3/12
13.07.-11 Zurück Koulu/Int. II 1/12
13.07.-11 Zurück Koulu/Int. II 2/12
13.07.-11 Zurück Koulu/Int. II 3/12
20.02.-12 Infinity KRJ/Int.I 6/50
14.04.-13 Akileya KRJ/Int.I 1/50
16.02.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 1/23
16.02.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 3/23
28.02.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 3/23
01.03.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 4/23
03.03.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 2/23
03.03.-15 Zurück KRJ/Int.II 1/23
03.03.-15 Zurück KRJ/Int.II 4/23
04.03.-15 Erkinheimot KRJ/Int.II 4/23
24.03.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/16
24.03.-15 Zurück KRJ/Int.II 4/16
12.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 3/16
14.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 4/16
15.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/16
16.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/16
17.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/16
19.04.-15 Zurück KRJ/Int.II 4/16
20.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 5/30
23.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 3/30
25.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 3/30
27.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 1/30
29.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 1/30
30.10.-15 Zurück KRJ/Int.II 1/30
02.12.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/18
02.12.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/18
07.12.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/18
08.12.-15 Zurück KRJ/Int.II 2/18
09.12.-15 Zurück KRJ/Int.II 1/18
01.01.-16 Special Team KRJ/Int.II 3/30
02.01.-16 Special Team KRJ/Int.II 1/30
05.01.-16 Zurück KRJ/Int.II 1/30
07.01.-16 Zurück KRJ/Int.II 4/30
08.01.-16 Zurück KRJ/Int.II 2/30
11.02.-16 Zurück KRJ/Int.II 4/16
12.02.-16 Zurück KRJ/Int.II 1/16
15.02.-16 Zurück KRJ/Int.II 1/16
16.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 5/30
17.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 5/30
22.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 4/30
23.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 4/30
24.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 2/30
28.02.-16 Wolf Sporthorses KRJ/Int.II 4/30

Päiväkirja edellisessä kodissa

Heinäkuu 2010
Kanna on laitumella.

Kesäkuu 2010
Kanna on laitumella.

Toukokuu 2010
Kannalla on tylsää. Olen ratsastanut sillä viimepäivinä, ja nyt on sen vapaapäivä. Se ei jaksa tehdä oikein mitään haassaan. Tamma viettää aikaansa vain portilla torkkumassa ja huutaa aina jokaisen ohi kävelevän ihmisen perään. Sitten se pettyy, kun kukaan ei oikeastaan huomioi sitä, ravaa hetken harmistuneena ympäriinsä ja palaa sitten takaisin portille masentumaan.
Onneksi vapaapäiviä on nyt vain yksi. Kukaan ei nimittäin kestäisi Kannaa tuollaisena. Tallikämpässä on käynyt aamusta asti tappelu siitä, kuka joutuu ottamaan kiukuttelevan ratsun sisään ja harjaamaan sen illalla. Minä se en ainakaan ole, koska olen pomo, ja minulla on valtuudet nakittaa sekin tehtävä muille.

Heinäkuu 2009
On niin ikävä laitumella laiskottelevaa Kannaa. Vaikka näen sen jokaisena päivänä, melkein itken aamuisin kun kävelen tallissa, jossa tyhjä karsina näkyy siinä kohdassa, jossa kuuluisi olla Kannan pää. Hiljaisuus kaikuu, ei suinkaan enää iloinen hörinä. En ymmärrä, miten kestän syksyyn saakka. Voikohan ikävään hukkua?
Ainakin Kanna nauttii olostaan ja on onnellinen. Laidunkaveriensakin kanssa tammakulta tulee hyvin toimeen. Minä olen ainoa, jolla on paha mieli neidon loman vuoksi...

Kesäkuu 2009
Siellä se kultimuru on laitumella. Aina se tulee takaisin tervehtimään, mutta se on niin onnellinen siellä omien kavereiden kanssa. Voi, kun Kannaa voisi pitää laitumella pidempäänkin. Jos se olisi kylmäverinen ja kestäisi yötä päivää näitä Saksan talvia, pitäisin sitä edes pihatolla. No, eihän meillä mitään pihattoa ole, mutta rakentaisin. Nyt sellainen vain on vähän turha, kun täällä meillä kaikki hevoset vain sattuvat olemaan liian vilukissoja sellaiseen.
Onneksi nyt kuitenkin on kesä, ja vaikka paarmat kiusaavat Kannaa, se saa silti leikkiä ulkona oikeiden heppakavereidensa mukana!

Toukokuu 2009
Vihdoin loma! Olen onnellinen! Se outo hevonen on nyt laitumella ja vaikka käyn katsomassa sitä päivittäin, en ota sitä lenkille mukaan. On kertakaikkiaan loistava tunne nollata stressipisteitä.
Muutaman kerran olen jäänyt viettämään aikaa Kannan kanssa. Teen tallin paperihommia laitumen aitaan nojaten, kun tammani syö pitkää heinää vierelläni ja välillä käy pyyhkäisemässä turpaansa hiuksiini. Kun katsoo näitä kukkasia ja laiduntavia hevosia, on vaikeaa uskoa että entisessä kotimaassani, Suomessa, ei ole vielä kesää, vaan kevään loppupuoli. Makoilen hevosineni täällä kahdenkymmenenviiden asteen lämmössä ja sukulaiseni huhkivat kymmenessä asteessa kotona toimistotöissä...

Huhtikuu 2009
Kuten viimekuussa sanoin, tavallinen treenikuukausi on meneillään. Emme me rinkiä pyöri haassa, emme tosiaankaan. Kahdesti viikossa on normaali koulutreeni, kahdesti kevyttä liikuntaa, kerran lomapäivä ja viimeisenä päivänä olemme ottaneet tavaksemme mennä raviradalle laukkaamaan täyttä päätä kunnonkohotukseksi. Kanna pitää vauhdista ja vaikka minua aluksi hirvittikin sen kaahaaminen, olen oppinut itsekin nauttimaan uskomattomasta nopeudesta.
Ensikuussa lähetän tamman hetkeksi lomalle laitumelle, mikä tekee hyvää meille molemmille. Kun en enää ole valmiiksi äkäinen Kannalle, jaksan keskittyä sen kanssa treenaamiseenkin paremmin. Noh, tämä hevonen ainakin osaa olla ärsyttävä välillä. Tai siis koko ajan.

Maaliskuu 2009
Muutama kisa ja kaksi sijoitusta. Ei paha puolikuntoisella ratsulla, ei ollenkaan paha. Eläinlääkärikäynnitkin ovat nyt historiaa, ja vaikka siihen upposi suuria summia, sain vakuutuksen kautta takaisinkin ihan mukavasti rahaa. Nyt ei tarvitse minunkaan syödä pelkkiä pikanuudeleita, aina välillä kun tuntuu että tämä Kanna tässä syö paremmin kuin minä ja käyttää kalliimpia vaatteitakin kuin minä. Mutta sitähän se hevosenomistajan arki on aina ollut, ellei satu olemaan miljonääri.
Koulutreeni on nyt astetta kovempaa kuin minä oikeasti jaksaisin vetääkään. Päivät ovat pitkiä ja raskaita, mutta tämä loppuu pian. Ensikuussa on normaali treenauskuukausi - ja sitten Kanna lähteekin jo laitumelle hetkeksi aikaa. Vaikka rakastan hevostani, minä todella tarvin nyt lomaa siitä.

Helmikuu 2009
No, en ole todellakaan enää yhtä huolissani kuin viimekuussa. Jalka paranee paljon nopeammin kuin kuvittelimme eläinlääkärin kanssa. Raskas treeni on toistaiseksi kiellettyä, mutta sitäkin saa alkaa harjoittamaan jo tämän kuun loppupuolella. Olen minä itkenyt ja raivonnut ja kironnut ja hakannut päätäni seinään tämän Kannan kanssa, mutta nyt se järjetön stressi alkaa helpottaa. Ihan oikeasti itkin helpotuksesta, kun eläinlääkäri sanoi jalan olevan jo täysin terve, mutta lihaksien edelleen hieman heikkoja levon jälkeen.
Olemme kävelleet paljon. Kanna ei ole saanut lepopäiviä ollenkaan, koska sen viikko koostuu vielä tässä vaiheessa yhdestä kevyestä koulutreenistä ja viidestä kävelylenkistä. Tamman kunto uhkaa laskea, mutta yritän ylläpitää sitä kiipeilemällä paljon neidin kanssa. No, ensikuussa ensimmäiset kilpastartit Kannan täälläoloikana - miten käynee?

Tammikuu 2009
Tottapuhuen ei hyvältä näytä tämä touhu nyt. Tamma loukkasi jalkansa pahasti tuossa alkukuusta, eläinlääkärimaksut ovat nousseet pilviin - ja Kannalla saa alkaa harjoittaa KEVYTTÄ liikuntaa vasta ensikuussa! Kukaan ei voi uskoa, miten stressaan. Ei tässä ole liikaa ylimääräistä rahaa upottaa yhteen hevoseen, kun noita muitakin täällä parveilee ja niitä pitää rokottaa ja lääkitä joka toinen päivä kun kilpailevat joka puolella ja ylittävät valtionrajoja vähän väliä.
Jos minä en voi ratsastaa Kannalla kunnolla maaliskuuhun mennessä, minä aivan varmasti myyn sen.

Joulukuu 2008
On siinä aina hommaa, kun uusi hevonen astelee talliin. Tällä kertaa se uusi hevonen oli kuitenkin Kanna, nuori mutta erittäin säyseä neitokainen, joka ei tuota kenellekään ongelmia. Kanna ei ole yhtä taitva ratsu kuin Vellu koulupuolella, mutta ei se pahasti jää kakkoseksikaan. Kanna, toisin kuin Vellu, on erittäin pehmeä ja joustava ratsastettava eikä vaadi samanlaista täsmällisyyttä siltä selässäistujaltaan kuin tämä Vellu-poju. Olen hyvin utelias ja odotan paljon uuden tammani tulevaisuudelta. Se on nuori ja terve, siitä voi tulla vaikka mitä!
Kohti kisakenttiä, Kanna!

Ulkoasu © M Layouts | Villahaan Puhti on virtuaalihevonen!